KOKEMUKSIA NÄYTTEEOTON OPETUKSESTA AMMATILLISESSA OPPILAITOKSESSA

Mira Soininkallio, Bioanalyytikko (YAMK) kliininen asiantuntija

Ammatillisesta koulutuksesta ja koulutuksen laadusta on puhuttu julkisuudessa paljon. Minulla on ollut ilo työskennellä näytteenoton sivutoimisena opettajana kymmenisen vuotta sekä nuoriso- että aikuiskoulutuksen puolella ja nähdä millaisissa ahdingossa opettajat ovat. Opetustyössä olen saanut tehdä yhteistyötä eri terveydenhuollon ammattilaisten kanssa, ja samalla olen oppinut erityisen paljon sairaanhoitajan työstä, jota huomaan arvostavani aina vaan enemmän. Teette arvokasta työtä! Huoleni liittyy laboratorioaineiden opetukseen ammattioppilaitoksissa. Tällä hetkellä Suomessa laajemman koulutuksen näytteenottoon saadaan bioanalytiikan koulutusohjelmassa, mutta tämä ei valitettavasti näy opetuksessa. 

Lähihoitajan perustutkinnon tulee sisältää yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittava osaaminen. (Laki ammatillisesta peruskoulutuksesta 2017, §12b). Vuonna 2018 lähihoitajan tutkintoa uudistettiin, jolloin lähihoitajan tehtävänkuvaan kuuluu avustaa tai tehdä itsenäisesti hoitotoimenpiteitä, kuten esimerkiksi asiakkaan/potilaan verensokerin määrittäminen hyödyntäen työssään näyttöön perustuvaa tietoa peruslaboratoriotutkimuksista. (Sosiaali- ja terveysalan perustutkinto 2018.)  Näkisin, että lähihoitajien opetussuunnitelmassa tulisi selvemmin ymmärtää laboratorioprosessin luonnetta ja ymmärtämystä siitä mitkä kaikki tekijät vaikuttavat lopputulokseen. Mitä enemmän opetuksesta jää laboratorioprosessin eri osa-alueita huomioimatta, sitä suurempi vaihtelevuus mittaustuloksissa on. Ja mitä suurempi vaihtelevuus mittaustuloksissa on, sitä suurempi vaihtelevuus on hoidon täsmällisyydessä. 

Minulla on ollut tapana ennen näytteenoton kurssia teettää opiskelijoilla tehtävä, jossa pyydän heitä kertomaan mitä kaikkea tällä kurssilla tullaan heidän mielestään opiskelemaan eli mitä kaikkea näytteenotto teidän mielestänne pitää sisällään. Suurin osa vastauksista käsittää suoninäytteenottoa ja kerrotaan, että he haluavat oppia ottamaan näytteen suonesta. Muutamissa vastauksissa kerrotaan myös haasteista liittyen virtsanäytteenottoon. Tämä on oikein loistava alku, mutta näytteenotossa tulee ymmärtää mitä minun tulee tietään ennekuin otan näytteen, miten ja millaisilla välineillä otan näytteen, ja mitä minun tulee tietää näytteen kuljettamisesta ja säilyttämisestä. (=preanalytiikka, analytiikka ja postanalytiikka) Lisäksi näytteenotto käsittää laajasti myös muita eritteitä koskevaan näytteenottoa sekä bakteeri- virus- sieni ja kapillaarinäytteenottoa sekä EKG-näytteenottoa.

Opetuksen aikana olen myös huomannut, että suuremmat erot laboratorioprosessiin liittyvissä tekijöissä verrattuna sairaanhoitaja ja bioanalyytikon ajatteluun, liittyvät potilaan tunnistamiseen, sisäiseen ja ulkoiseen laadunohjaukseen sekä näytteenotossa huomattujen poikkeamien kirjaamiseen. Suurimpia virheitä mitä näytteenotossa voidaan tehdä, on jättää näytteenottohetkellä potilas/asiakas tunnistamatta. Kun näytteenottoputkessa oleva henkilötieto ja putken sisältö eivät ole samasta ihmisestä, saadaan vahinkoa aikaan kahdelle eri ihmiselle. 

Laadunohjuksessa törmään jatkuvasti ilmiöön, jossa kontrollointi ja kalibrointi käsitteet menevät sekaisin. Koululla on opetusvälineinä mm. verensokeimittareita. Kun kysyn opiskelijoita tai koulun muilta opettajilta, että mistä tiedetään, että nämä mittarit antavat varmasti oikean tuloksen – Saan usein osakseni hämmentyneitä katseita. Ilokseni olen kuitenkin viimeisinä vuosina kuullut, että osissa suomalaisista työyhteisöistä mittarit kontrolloidaan eli vakioiduilla liuoksilla tarkistetaan mittarin toimintakunto. Verensokerimittareita ei siis milloinkaan kalibroida. Kalibrointi liittyy laboratorioprosessissa analytiikkaan. Koululle olen yrittänyt saada opetuskäyttöön kontrolliliuoksia, mutta törmään rahoitus- ja säilyvyysongelmaan. Käsitteet menevät valitettavasti sekaisin myös valtakunnallisilla verkkosivuilla. 

Bioanalyytikoilla on alan asiantuntemus näytteenotossa, mutta se ei näy ammattioppilaitosten opetuksessa. Eikö meidän olisi korkea aika pitää isompaa meteliä laboratorioaineiden opetuksen ammattiopistossa? Eikö olisi korkea aika pohtia laboratorioaineiden opetukseen bioanalyytikoita sen sijaan, että vaadimme sairaanhoitajia opiskelemaan laboratoriotutkimusprosessia? Ja lopuksi meidän bioanalyytikoiden tulisi työstää näytteenoton ohjekirjaa yhteistyössä sairaanhoitajien kanssa siten, että puhutaan samasta asiasta, samoilla käsitteillä yhdessä asiakkaiden/potilaiden ja lopulta koko yhteiskunnan parhaaksi! 

Lähteet

Laki ammatillisesta peruskoulutuksesta. 2017. 531/2017. [Verkkojulkaisu] 

https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2017/20170531

Sosiaali- ja terveysalan perustutkinto 2018.