maanantai 28. kesäkuuta 2021

Kliinisenä asiantuntijana oppimisprosessissa


"Jotkut oppivat lukemalla, toiset oppivat muiden virheistä, mutta muutamien täytyy itse päästä pissaamaan sähköpaimenen lankaan."

-       Tom Lundberg

Ajattelua laajentamassa

Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisena on saanut elää jo pitkän aikaa erilaisissa muutostilanteissa. Sairauksien ja vammojen hoitomuodot kehittyvät koko ajan, tietojärjestelmät uudistuvat, asiakkaat/potilaat ovat monisairaampia ja vaativat enemmän, ympäriltä häviää osaamista sekä hiljaista tietoa eläköitymisten myötä.

Ideaalitilanteessa elinikäisen oppimisen käsitteen mukaisesti yksilö voi parhaimmillaan olla koko elämänkaarimallin mukaisesti aktiivinen oppija, joka kantaa vastuun omasta henkisestä kasvustaan. Informaatioyhteiskunnassa elinikäisen oppimisen välineet on viety uusiin ympäristöihin ja näin ollen elinikäisen oppimisen tavoitteet ovat entistä enemmän tavoitettavissa, koska oppiminen ja itsensä kehittäminen ei ole sidottu aikaan tai paikkaan. Erilaiset virtuaali- ja verkkoympäristöt ovat teknologian kehittymisen myötä parantaneet monen yksilön osallistumismahdollisuuksia. On toki huomioitava tässä teknologisessa kehityksessä se, että edelleenkään se ei poista yhteiskunnan rakenteellisia ongelmia tai poista tuen tarpeita haavoittuvimmilta ihmisryhmiltä.

Alati muuttuva ympäristö asettaa yhtä lailla ammatillisia osaamis- ja koulutustasovaatimuksia. Teknologinen kehitys on toisaalta mahdollistanut yksilöille tavan esim. työn ohessa hankkia lisää muodollista pätevyyttä. Itselleni Kliinisen asiantuntijan -koulutusohjelman monimuotoisuuden avulla saatoin edistää elinikäisen oppimisen tavoitteita ja saavuttaa ne tutkinnon muodossa vuonna 2013. Sittemmin oppiminen on jatkunut erilaisten opintokokonaisuuksien parissa, niin pedagogiikan kuin johtamisen saralla. Lähitulevaisuudessa on tarkoitus ammentaa lisää lääketieteellisestä tietojenkäsittelystä ja terveysteknologiasta. Vaikuttaa vahvasti siltä, että sosiaali- ja terveydenhuoltoon liittyvä digitalisaatio on vienyt kuuluisan pikkusormen sijaan koko käteni. 

Ammatillista identiteettiä etsimässä 

Sote:n digitaaliset asiointikanavat tuottavat lisäarvoa parhaimmillaan eri kohderyhmille aina yksittäisestä kansalaisesta, yhteiskuntaan saakka. Digitaalinen palveluvalikoima ja sisältöjen lisääntyminen, sekä uudet innovaatiot koskettavat ja haastavat vahvasti myös ammattilaisia.  Nykyiset ja tulevat ammattilaisten osaamistarpeet ja -vaateet muovautuvat myös digitalisaation myötä. Sähköisten asiointikanavien kasvua edesauttaa terveysteknologian kehittyminen ja lisääntyminen.

Viimeiset vuodet olen saanut tehdä projektityötä Varsinais-Suomen alueella sote-palvelujärjestelmän, terveysteknologian, digitalisaation edistämisen sekä etäpalveluiden toimintaprosessien uudistamisen ja yhdenmukaistamisen parissa. Hajanaiset palvelu- ja tietojärjestelmät tekevät työstä erittäin haastavaa, mutta kuitenkin mielenkiinnon ylläpitävää. Erityisesti poliittisesti ohjattuihin palvelujärjestelmien ja toimintaprosessien uudistamisiin liittyvät tunnelataukset luovat inhimillisiä puolustusreaktioita ja muutosvastarintaa. Erilaiset haasteet ovat värittäneet arkea myös töissäni ensihoito- ja päivystysympäristöissä, esimiehenä tai ammatillisena opettajana toimiessani. Toisaalta nämä menneisyydessä selätetyt ja yhtäältä tulevaisuudessa eteen tulevat haasteet ovat ehkä juuri se syy, jotka ovat haastaneet oppimaan uutta ja uusiutumaan.

Matkalla jonnekin uuteen

Tekoäly, robotiikka sekä esineiden ja asioiden internet muuttaa ympäristömme rakenteita ja tullee kehittämään myös palvelujärjestelmäämme ja -tuotantoamme.  Jatkuva yhteytemme toisiimme ja koneisiin jättää digitaalisen jäljen ja mahdollistaa datan keräämisen. Kerättyä dataa voidaan mallintaa, jakaa edelleen tai siitä saatavaa lisäarvoa voidaan käyttää hyväksi esim. uusissa palveluissa ja palveluketjuissa.  Kokemus digitalisaatiosta tuskin jättää ketään kylmäksi, erityisesti, jos se aiheuttaa ammattilaisen omaan työnkuvaan muutosta ja oman osaamisen riittävyys alkaa epäilyttämään. Muutoksessa eläminen vaatii itse kultakin ammattilaisilta paljon ja toivon ainakin itse sitä, että käytössäni olisi kaikki se tieto, jonka tarvitsen tehdäkseni työni hyvin.

Vain muutos on pysyvää ja erilaisten rakenteellisten muutosten johdosta yksilöiden on pyrittävä pysymään globaalissa kilpailutilanteessa mukana, sekä pyrittävä aktiivisesti pitämään huolta omasta oppimisestaan ja osaamisestaan. Näissä on ainakin itselleni ihan riittävästi haastetta - pitkälle tulevaisuuteenkin.

Ad maiora

-       Roomalainen sanonta

 

Janne Mononen

projektipäällikkö

Tulevaisuuden sote-keskus -ohjelma

Turun kaupunki








Terveysaseman sairaanhoitajasta projektipäälliköksi, Suvi Björqvist

Urapolkuni terveysaseman sairaanhoitajasta projektipäälliköksi Tänä kesänä tulee 20 vuotta siitä, kun valmistuin sairaanhoitajaksi Jyväskylä...