Marja Niemisen urapolku

Marja Nieminen valittiin vuoden 2020 kliiniseksi asiantuntijaksi. Marja on terveydenhoitaja YAMK ja on toiminut digitaalisten palvelujen kehittäjänä asiakkaan parhaaksi Espoon kaupungissa. Näin Marja kertoo itse urapolustaan:

Työntäyteisen syksyn keskellä sain yllättäen sähköpostilla tietää valinnastani vuoden 2020 kliiniseksi asiantuntijaksi. En heti postin saapumispäivänä ehtinyt lukea sitä, vaan vasta perjantai-iltapäivänä. Tieto valinnasta sai aikaan mukavan hyrinän vatsanpohjassa ja hymyn kasvoille. Kiitän sydämestäni teitä, jotka olette minua ehdottaneet!

Taustastani

Olen 44-vuotias syntyperäinen espoolainen. Vapaa-aikani kuluu koripallon tai muun urheilun parissa. Kotioloissa puuhailen puutarhassa, kuskailen lapsiani harrastuksiin tai kokkailen perheelleni, johon kuuluvat puolisoni lisäksi kolme lastamme. Valmistuin vuonna 1997 lähihoitajaksi Helsingin Sosiaalialan oppilaitoksesta, ylioppilaspohjainen tutkinto kesti silloin 1,5 vuotta, mutta antoi mielestäni hyvän pohjan ammattikorkeakouluopinnoille. Vuonna 2001 valmistuin Metropoliasta terveydenhoitajaksi. Työskentelin Helsingin kaupungilla terveydenhoitajan tehtävässä väestövastuisessa työmallissa aina vuoteen 2004 saakka. Espoossa olen työskennellyt vuodesta 2005 lähtien, jolloin aloitin äitiys- ja lastenneuvolatyössä. Pääsin tuolloin mukaan myös neuvolatyön kehittämistyöryhmään, joka sytytti minussa halun päästä vielä joskus työskentelemään kehittämistehtävissä. Tutkailtuani etenemismahdollisuuksia vakuutuin siitä, että YAMK-koulutus olisi juuri itselleni sopiva vaihtoehto ja tukisi ammatillisia haaveitani. Valmistuin vuonna 2011 Kliiniseksi asiantuntijaksi Metropoliasta. Lisäksi olen suorittanut Aalto-yliopistossa johtamisen sivuaineopinnot. 

Kehittäminen työn kohteena

Vuodesta 2014 lähtien olen työskennellyt Espoon kaupungin sosiaali- ja terveystoimen esikunnassa. Yksikkömme on toiminut kehittämistyöhön keskittyvänä yksikkönä, johon on keskitetty järjestelmiin liittyvää kehittämistä, ylläpitoa ja ammattilaisten tukipalveluja. Omat tehtäväni olivat aluksi perusterveydenhuollon asiakkaiden sähköisen palvelukanavan ylläpitämiseen, ongelmatilanteiden ratkaisemiseen ja järjestelmän kehittämiseen liittyviä. 

Espoossa kehittämistyö pyritään toteuttamaan projektimallilla. Projektimalliin liittyvä koulutus on yhtenevä kaikille Espoon työntekijöille ja antaa hyvät valmiudet mallin toteuttamiselle. Pienempien projektien jälkeen sain vastuulleni vuosina 20

16-2018 toteutetun ODA-kärkihankkeen Espoon osaprojektin. ODA-hankkeen tuloksena syntyi Omaolo-palvelukokonaisuus. Tämän kokonaisuuden käytön edistäminen on kuulunut työhöni nyt useamman vuoden. Omaolo-palvelun käyttöönotto suunnitellaan projektimallilla yhdessä toimijoiden kanssa. Asiakkaiden palvelujen lisäksi työtehtäviini kuuluu ammattilaisen työkalujen ja järjestelmien käyttötapojen edistäminen. Karkeasti arvioiden noin 75 % työajastani kohdistuu projekteihin ja 25 % asiantuntijatyöhön. 

Hyppäys neuvolavastaanotolta keskustelemaan koodareitten kanssa teknisistä ominaisuuksista oli iso, mutta toi itselleni sopivaa haastetta. Tähän tilanteeseen kliinisen asiantuntijan opinnot toivat itselleni hyvän pohjan lähestyä ongelmia jokapäiväisen käytännöntyön, olemassa olevan tiedon sekä tietojärjestelmien näkökulmista. Tämä on myös se kantava ajatus, jota itse suosin, kun kuvailen kliinistä asiantuntijuutta. Meillä on kokemuksen kautta syntynyttä tietoa, osaamista asioiden esiintymisestä toiminnan tasolla sekä opintojen kautta saavutettua teoriaosaamista tarvittavien kehittämiskohteiden tunnistamiseen ja valitsemiseen. Koulutus antaa meille osaamista muutoksen eteenpäinviemiseen sekä mittaamiseen. 

Näytetään osaamisemme!

Isolla organisaatiolla on aina omat haasteensa. Itse olen erityisen tyytyväinen siihen, että Espoon sosiaali- ja terveystoimessa ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot luovat pätevyyden hakea kaikkia avoimia tehtäviä, joissa kelpoisuusvaatimuksena on ylempi korkeakoulututkinto.  Esimerkiksi terveysaseman päälliköksi ei vaadita lääketieteellistä koulutusta, ei edes terveysasemien johtajaksi. Olenkin onnellisessa asemassa, sillä saan tehdä viikoittain töitä kollegojen, kliinisten asiantuntijoiden kanssa. Jaamme samanlaisen ajatusmaailman asioiden eteenpäinviemisestä sekä mittaamiseen perustuvasta päivittäisjohtamisesta, asiakas kulkee rinnallamme palvelujen käyttäjänä ja kehittäjänä. Näemme digitalisaation ammattilaisen työn tukena, emme uhkana.

Digitalisaatio kannattaakin nähdä mahdollistajana. Koronaepidemian aikana emme Espoossa olisi pystyneet vastaamaan asiakkaiden tarpeisiin ilman sitä. Sujuvien sähköisten palvelujen avulla pystyimme tarjoamaan syys- ja lokakuun aikana yli 12 000 espoolaiselle lähetteen sekä ajan koronanäytteenottoon ilman, että tähän käytettiin lainkaan ihmistyötä. Puhelinpalvelussa tämä olisi tarkoittanut 400 henkilötyöpäivän panostusta. Nyt palvelu on asiakkaidemme saatavana vuorokauden ympäri. Tässä tapauksessa digitalisaatio poisti rutiininomaisen, toistuvan työn ja vapautti henkilöstön työtä siihen, joka vaatii ihmisen arviota ja toisen henkilön kohtaamista. Korostan kuitenkin, että mikään järjestelmä ei tee sitä yksinään. Vasta uudet toimintatavat, joissa hyödynnetään järjestelmää toiminnan osana, luovat tehokkuutta.

Toteutui sote-uudistus sitten millä mallilla tahansa, sille osaamiselle jota meillä on, tulee olemaan kysyntää lähitulevaisuudessa. Sujuvien toimintatapojen laatiminen yhdessä muiden ammattiryhmien kanssa on sitä, mihin olemme kouluttautuneet. Osaamme laatia konkreettisen kuvan siitä, ketkä palveluja käyttävät ja mitä he oikeasti tarvitsevat, mistä puhuvat. Meillä on tietotaitoa lähteä rakentamaan uusia tapoja vastata näihin tarpeisiin. Kehotankin kaikkia rohkeasti lähtemään mukaan kehittämistyöhön!