Petronella Seppälän urapolku

Petronella on ollut Klias ry:n toiminnassa mukana jo sen verkosto aikana. Hän on sairaanhoitaja YAMK, joogaopettaja (200 h). Petronellan Omat askeleet -hyvinvointipalvelut keskittyy mielen hyvinvointiin ja (työssä) jaksamiseen. Annetaan Petronellan itsensä kertoa hänen matkastaan kliiniseksi asiantuntijaksi ja terveydenhuoltoalan yrittäjäksi.

 Hyppy tuntemattomaan – lastensuojelun kriisiosastolta terveydenhuollon yrittäjäksi

Olen Petronella Seppälä, sairaanhoitaja (YAMK) ja joogaopettaja. Minua kiinnostaa ihmisen

mieli ja inhimillinen kohtaaminen. Toistakymmentä vuotta olen toiminut sairaanhoitajana lasten, nuorten ja perheiden parissa. Lastensuojelun kokovuorokausiosastot, lastenpsykiatrinen akuuttihoito, nuorten polikliininen psykiatrinen työ, monimuotoinen avokuntoutus sekä perheiden kriisi- ja katkaisupäihdehoito ovat tulleet tutuksi vuosien varrella.

Viimeisinä vuosina olen toiminut asiantuntijakouluttajana ja tykypalveluiden tapahtumatuottajana, samalla saaden yhdistää työhöni rakkaan harrastukseni, joogan. Vuodet sairaanhoitajana ovat opettaneet minulle kohtaamisesta, kohdatuksi tulemisesta ja inhimillisestä ihmisyydestä paljon sellaista, mitä luulen, etten olisi muunlaisessa työssä saanut ikinä kokea. Ennen kaikkea olen saanut työskennellä ihan huikeiden työkavereiden kanssa erilaisissa työryhmissä. Se onkin ollut valtava voimavara tässä myllerryksessä. Vuodet lastensuojelussa loivat vahvan pohjan kovalle tekemisen meiningille. 

Olin toki aiemminkin ollut kova tekemän töitä. Silloin, kun innostun jostakin, teen kyllä sata lasissa. Tästä on pitänyt opetella joustamaan. Valtava työn imu on oivallinen työssäjaksamisen tuki, mutta ajaa helposti myös piippuun. 

Työterveyslaitos (2020) määrittelee työn imulla tarkoitettavan myönteistä tunne- ja motivaatiolatausta työssä. Työn imuun liitetään tarmokkuus, omistautuminen ja uppoutuminen. Se, että työssä on sopivasti haastetta ja merkityksellisyyden kokemus on olemassa, pitää yllä hyvinvointia työssä. Kuten elämässäkin. Merkityksellisyyden ja omaan elämään vaikuttamisen kokemukset lisäävät hyvinvointia kaikilla elämänalueilla.

Se, että tekemälläni työllä on merkitystä, auttaa minua jaksamaan. Hoitotyö, jos jokin on ainakin itselleni kovin merkityksellistä. Ihmisen auttaminen ja olon helpottaminen tuo paljon hyvää omaan jaksamiseen mutta sen tekeminen edellyttää myös sitä, että voi tulla ja antaa itsensä tulla myös autetuksi. Itsensä tuntemisen ja autetuksi tulemisen opettelussa, on ollut minulle suuri apu joogasta. Hiljalleen olen voinut luopua suorittamisesta ja saada tilaa minua palvelevalle palautumiselle. Auttaja ansaitsee tulla autetuksi.

Nuorten kriisiosastohoidossa opettelin lastensuojelulain rajoitustoimenpiteet ulkoa, koska hoidossamme kriisi- ja traumaosastolla sosiaalihuollon alaisena yksikkönä, käytettiin rajoitustoimia päivittäin. Se oli vähän kuin Hesen kerroshampurilaisen resepti. Palautui mieleen keskiyölläkin, koska mitä enemmän teki, sen nopeammin suksi luisti ja asiakkaat pysyivät tyytyväisinä. Lasten kriisiosastohoidossa kaikki rajoitustoimet perustuivat lakiin ja niistä tehtiin aina päätös.

Tämä sopi minulle mainiosti, selkeys nimittäin. Ei mitään arvailuja tai oletuksia, silkkaa faktaa päätöksen tueksi. Ei tarvinnut kenenkään enää jälkikäteen pohtia, miksi rajoitustoimenpide tehtiin, koska siihen oli tai ei ollut perusteita. Mutta eihän sellaista munaravia kukaan loputtomasti jaksa.

Vuorotyö on jo sellaisenaan kuormittavaa keholle ja jatkuva paine kriisiosastolla syö, mikäli palautuminen ei ole riittävässä tasapainossa. Pitkien yövuoroputkien onkin todettu lisäävän työikäisillä pitkiä sairauslomia (Duodecim 2020). Yövuorot ja voimakas kriisiosaston paine riittivät minulle 5 vuoden jälkeen ja oli aika tarttua uusiin mahdollisuuksiin.

Sosiaalihuollossa arvostan perheen kanssa yhdessä työskentelyä. Lastensuojeluvuosinani sain oppia työskentelyn perheen ja verkoston kanssa. Tätä olen myöhemmin alkanut arvostaa huimasti, ajoittain terveydenhuollossa törmään vielä nykyäänkin siihen, miten yksin perhetyötä tehdään tai perheitä kohdataan. Tieto ei meinaa liikkua mihinkään suuntaan tai jos se liikkuu, niin siinä kestää.

Avoin keskustelukulttuuri ja perheen tarpeista aidosti lähtevä työ jää liian helposti vastaanoton suljettujen ovien taakse. Pidän tärkeänä myös sitä, että kysytään. Jos en tiedä jotakin asiaa, voin konsultoida työkaveria tai toisen organisaation kollegaa, sillä meillä on ihan valtavan suuri määrä potentiaalia käytössämme, kun uskaltaudumme kurkistamaan aidan toiselle puolelle.

Tässä tuleekin hyvin esille kliinisen asiantuntijuuden luonne ja äärimmäisen tärkeä paikka työelämässä. Kun on kosketus kliiniseen työhön ja osaaminen vaativasta asiantuntijatyöstä ja implementoinnista, on helpompi olla muodostamassa asiakasta palvelevaa yhteistä ymmärrystä myös eri ammattiryhmien kesken. Kulkea ikään kuin siltana ihmisten välillä. 

Toisinaan se on myös rankkaa. Etenkin niissä tapauksissa, kun aika on kortilla ja ymmärrys matkustaa eri planeetoilla. Työn kuormittavuus ja hoitotyöntekijöiden väsymys ovat käsin kosketeltavissa etenkin tällä hetkellä palveluissamme, jotka pyörivät koronapandemiasta huolimatta. Väsyneenä ei saa aikaiseksi mitään järkevää. Tunteet ovat liialti pinnassa ja harvoin ammatillisen mielipiteen muodostaminen sujuu kovin objektiivisesti.

Lepo on tärkeää. Oikeastaan ihan ensimmäinen asia, mitä sanon vastaanotolleni saapuvalleasiakkaalleni. Sekä itselleni. Monesti myös työkaverilleni. Joogaa ohjatessani, kenties parhaimpia palautteita, joita olen saanut, on ollut että ”ovatko nämä niitä tunteja, joilla saa nukkua”. Kyllä. Todellakin, sillä jos olet niin väsynyt, että nukahdat tunnille, ei kannata tehdä yhtään mitään muuta sitä ennen. Ensin pitää olla perusta kunnossa, ennen kuin kannattaa uhrata edes ajatusta työntekemiselle.

Nuorisopsykiatrian polikliinisessä työssä sain olla mukana kehittämässä ja jalkauttamassa alueellista kouluille jalkautunutta nuorisopsykiatrista mallia. Työmuodon kehittämisen myötä silloin vielä 3-henkiselle työryhmällemme ojennettiin palkinto ansiokkaasta kehittämistyöstä nuorten matalan kynnyksen psykiatrisen hoito- ja yhteistyömallin kehittämisestä. Kiitos siitä!

Kuten kehittäjämieliselle usein tapahtuukin (tai ainakin itselle), siitä olikin sitten aika jatkaa kohti uusia tuulia. Tieni itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi, terveydenhuollon palvelujen yksityiseksi tuottajaksi syntyi halusta määritellä omat työajat ja tapa tehdä työtä. Vanhempainvapaan myötä loin oman yritykseni alusta asti. 

Suoraan sanottuna, jos olisin tuolloin tiennyt, mihin olin lähdössä, voi olla, että olisi jäänyt Omat askeleet –hyvinvointipalveluiden taival lähtötelineisiin. Tässä hetkessä olen kuitenkin syvästi kiitollinen siitä, mitä kaikkea olen saanut tehdä ja luoda. Olen saanut täydellisen taiteellisen vapauden totaalisesti itselleni ja vapauden tehdä juuri sitä ja siten, mistä ajattelen olevan hyötyä ja mikä toimii minun jaksamiseni suhteen parhaiten. Alituista itsereflektiota se on vaatinut ja myös riskienhallintaa. 

Uutta luodessa ja implementoidessa, ei voi ikinä täysin tietää, mikä toimii ja ottaa tuulta alleen. Pitää olla kokoajan puoli vuotta edellä suunnitelmissa, jotta pitkäjänteisyys säilyy. Jos jokin menee metsään, tarvitsee sekin jaksaa kantaa.

Mindfulness ja jooga ovat olleet avainasemassa tässäkin myrkyssä. Kun on suunnitelmissa kokoajan edellä, menee kela helposti ylikierroksille. Siis todella helposti. Niin helposti, ettei sitä edes itse aina huomaa, ennen kuin ollaan jo pöpelikössä. Mutta sitähän elämä on, muutoksia ja asioita, joita emme tiedä tapahtuvaksi tai tilanteita, joihin emme yksinkertaiseksi voi vaikuttaa. 

Kontrolloinnin sijaan, voidaan antaa myös mennä metsään. Elämä on muuttuvaista, kun luulen keksineeni ratkaisun joka minua auttaa, elämä heittää esiin jotain muuttuvaista ja tilannearvio tulee tehdä jälleen uudelleen.

Tarvitaan taitoja tulla läsnäolevaksi tähän hetkeen, tulevaisuuden tuulien tuivertaessa. Tulla kosketukseen juuri tämän hetken kanssa tässä ainutlaatuisessa elämässä, joka meillä on.

Kiitollisuusharjoitukset ja erilaiset meditaatiot auttavat minua jaksamaan. Lepohermostoa aktivoiva yinjooga, jota itse harrastan ja myös saan opettaa, on auttanut minua palauttamaan kehoa ja mieltä tasapainoon. Juuri tähän hetkeen, joka on oikeastaan tärkein hetki, joka on olemassa.

Hotuksen tuoreen näyttövinkin mukaan mindfulness-harjoitteilla voidaan vähentää mm. stressiä, työuupumusta ja myötätuntouupumusta. Lisätä työtyytyväisyyttä, myötätuntoa itseä kohtaan, yksilön hyvinvointia sekä edistää potilasturvallisuutta ja vuorovaikutusta potilaiden ja työkavereiden välillä. Haasteena, kuten monessa muussakin harjoitteessa on mm. omien päivittäisten harjoittelurutiinien ylläpitäminen, ajanpuute tai harjoituksiin liittyvä epämukavuuden tunne. (HOTUS 2020.)

Terveydenhuollon ammatinharjoittajana tein kolmisen vuotta sairaanhoitajana moniammatillista lasten neuropsykiatrista kuntoutusta yhdistellen valmennuksellisten tykypäivien ja asiantuntijakoulutusten tuottamista. Kuntoutushankkeen päättytyä, olin jälleen uuden edessä.

Yritykseni palvelukokonaisuus tuli nykäistä pystyyn jälleen tyhjästä, joten päädyin opiskelemaan rakasta harrastustani lisää, valmistuin Yoga Alliancen kelpuuttamaksi joogaopettajaksi.

Nyt olen jälleen palannut osa-aikaiseksi palkkatyöhön, jotta voin toteuttaa jooganopetusta ja asiantuntijakoulutuksiani vähemmällä taloudellisen menestymisen paineella. Perhe on minulle todella tärkeä ja nyt minulle merkitsee eniten se, että voimme viettää aikaa yhdessä. Läsnäollen toisillemme.

Tärkein yrittäjyyden antama oppi minulle on, että ainoa pysyvä asia on muutos. Se, mikä oli eilen, ei ole enää tänään. Ja se, mitä ajattelen olevan huomenna, ei ole olemassa tänään. Tärkein hetki on n-y-t. Aina on mahdollista pysähtyä ja tutkailla, missä mennään. Rakentaa toimivampia ja itselle sopivampia tapoja olla läsnä omassa merkityksellisessä arjessa. Eikö? Voi hyvin armas kollegani 

ja hymyillään, kun tavataan!

Petronella Seppälä

 

Tervetuloa hyvinvointiasi tukeville jooga- ja mindfulness-kursseilleni syyskuussa 2020! Kliiniset asiantuntijat ry:n jäsenenä saat tuntuvan edun online-kursseilleni osallistumisesta.

Ilmoittautuminen avautuu elokuussa 2020! Käy kurkkaamassa online-kursseistani lisää:

https://omataskeleet.com/tapahtumakalenteri-2019/

Maksuttomia rentoutus- ja meditaatioharjoituksia voit tehdä: 

https://soundcloud.com/petronella-seppaelae




Petronellasta otetut kuvat: Rami Marjamäki

Duodecim. 2020. Epäsäännöllinen työaika ja vuorotyö. Saatavilla:

https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01013

HOTUS. 2020. Millaisia vaikutuksia mindfulness-harjoitteilla on sairaanhoitajien työperäiseen stressiin? Näyttövinkki 4/2020. Hoitotyön tutkimussäätiö. Saatavilla: https://www.hotus.fi/wp-content/uploads/2020/04/nayttovinkki-4-2020.pdf

TTL. 2020. Työn imu. Saatavilla: https://www.ttl.fi/tyontekija/tyon-imu/

 

Tätä hetkeä kannatteleva lause:

 ”Anna elämän tapahtua.”

 

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Terveysaseman sairaanhoitajasta projektipäälliköksi, Suvi Björqvist

Vuoden 2022 kliininen asiantuntija, Heli Karhinen

Tohtoriksi YAMK koulutuksen jälkeen